Lapinrauniot

Teksti: Pia Paananen

 

Lapinraunio on kansanomainen nimitys esihistoriallisille röykkiöhaudoille. Nimi viittaa hautojen oletettuihin tekijöihin, alueen alkuperäisväestöön eli ”lappalaisiin”. 

Tutkimusten mukaan lapinrauniot ovat ajalta 1900-400 eaa. Niitä on löydetty eri puolilta Suomea tuhansia, ja Heinävedellä niitä on tiedossa kymmenkunta.

 

Lapinrauniot ovat heimopäälliköiden tai shamaanien – tai suomalaisittain noitien – hautoja. Tutkimusten mukaan Itä-Suomen alueella on ollut myös vahvoja naisten johtamia yhteisöjä, joten Heinäveden lapinraunioissa voi olla haudattuna myös naisia.

 

Lapinrauniot sijaitsevat yleensä korkealla paikalla lähellä vettä. Vanhan tavan mukaan vainajat oli tapana haudata veden taakse, jotta henget eivät päässeet kutsumatta häiritsemään eläviä. Useimmat Heinäveden löydetyistä lapinraunioista ovatkin Kermajärven saarissa.

 

Lapinraunioihin on vainajan mukana haudattu myös esineitä. Tästä syystä useimmat löydetyistä röykkiöhaudoista ovat keskeltä kuopalla, koska kyläsepät ovat etsineet haudoista metallia. Näin on käynyt myös Heinäveden lapinraunioille. Etelä-Heinävedeltä on tosin löydetty yksi ehjä röykkiö, joka saattaa olla lapinraunio, mutta siinä ei ole vielä tehty arkeologista tutkimusta eikä siksi ole varma, onko kyseessä hauta vai peltoraunio.

 

Heinävedellä on runsaasti myös kaskiraunioita, joita on helppo luulla muinaishaudoiksi. Ne eivät kuitenkaan ole hautapaikkoja, vaan kaskipelloille tehtyjä kivikasoja.

​