Kolmikerroksinen maailma

 

Teksti: Pia Paananen

 

Euraasian alueella löytyneet shamaanirummut kertovat konkreettisella tavalla siitä, miten menneiden vuosituhanten aikana eläneet ihmiset näkivät maailman. 

Maailma hahmottui kerroksellisena, ja kerrosten määrä vaihteli. Tutkijat ovat löytäneet Euraasian alueelta kulttuureja joissa on ollut kolme, seitsemän tai jopa yhdeksän erilaista kerrosta, ja niissä jokaisessa omat asukkaansa. Yleisin on suomalaissa ja muissa vanhimmissa rummuissa kuvattu kolmikerroksinen maailma. Siinä maailman puu, patsas tai Maailman vuori jakaa maailman kolmeen kerrokseen.

 

Ylinen on jumalten ja valoisien apuhenkien maailma.
Keskinen on maallisen maailman henkinen puoli.                                              

Alinen on esi-isien ja tuonelan jumalten maailma.

 

Muinaiseen maailmankuvaan kuului ajatus, että purolla, puulla ja kivellä on kaikilla sielu. Animismi eli sielu-usko on tyypillinen esimerkiksi metsästäjä-keräilijäheimoille. Ihmistä pidetään eläinten, kasvien ja luonnonvoimien kanssa tasavertaisena toimijana. 

 

Animismiin kuuluu keskeisesti ajatus, että jos ihminen ottaa luonnosta jotain, hänen pitää myös antaa jotain takaisin. Kun ihminen käyttää eläimiä ja kasveja ravinnokseen, tarvitaan rituaaleja, rituaalipaikkoja ja rituaalit taitavia shamaaneja toimimaan välittäjinä ja takaamaan metsästysonnen jatkossakin. 

 

Shamaani on yhdyshenkilö näiden maailmojen välillä. Hän tekee tarvittaessa matkoja yliseen tai aliseen, ja tarve tarkoittaa esimerkiksi sairauden parantamista tai saaliseläinten paikan ennakointia, jotta heimo saa ruokaa. Shamaani tekee matkansa muuntamalla tietoisuutensa tasoa rummuttamalla tai tanssimalla, ja tavoitteena on transsinkaltainen tila, ”loveen lankeaminen”.