Heinäveden muinaiskartta
Karttaan on kerätty Heinäveden tärkeimmät muinaiskohteet, luolat ja pyhät paikat. Kartassa on tässä vaiheessa vain kolmasosa tiedossamme olevista kohteista, koska halusimme rajata sen potentiaalisiin käyntikohteisiin. Kartasta on siis rajattu pois kohteet, jotka ovat esimerkiksi yksityispihoilla. Pois on jätetty myös löytöpaikat ja muut kohteet, joissa muinaiskulttuuri ei ole millään tapaa selvästi näkyvissä.
Reittisuosituksia
Muinaiskohteisiin pääsee tutustumaan helposti Muinaisseuran retkillä, mutta monet niistä on suhteellisen helppo löytää myös omatoimisesti. Useissa on myös opasteita, joita sijoiteltiin kohteisiin ja niille vieville reiteille Pohjois-Karjalan Tulevaisuusrahaston rahoittamassa Heinäveden muinaisreitit -hankkeessa.
Kokosimme muutamia kohteita ja alueita, joissa voi viettää vaikka koko päivän tai piipahtaa nopeasti.
Pilppa
Ajoneuvo: auto, pyörä, vene, kävely
Pilpan alue on melkoinen aarreaitta sekä luontonsa että muinaiskohteidensa puolesta. Pilpassa saa mukavasti päivän kulumaan kiertoreitillä, jonka varrelle sattuvat Koiralammen kalliomaalaus, Pilpan alttarikivi ja käräjäkivet, Otavan mieleen tuova seitsemän siirtolohkareen ryhmä ja Kolmiyhteisen jalkakivet. Jos reittiin lisää vielä muutaman kilometrin, voi käydä katsomassa myös Paljakanmäen luolastoa.
Kohteisiin vie hyväkuntoinen metsäautotie, jota pääsee henkilöautolla, pyörällä tai kävellen. Henkilöauton kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen, koska routa nostaa tienpohjasta kiviä, jotka voivat vahingoittaa varomattoman autoilijan öljypohjaa.
Yllä mainituista kohteista kaikki Paljakanmäkeä lukuun ottamatta sattuvat samalle kiertoreitille, joka on kuvattu oheisessa kartassa. Tuon kiertolenkin mitta on yhteensä 11 kilometriä. Tiet lähtevät Pilpantieltä kohdissa Pilpantie 55 ja Pilpantie 60 (osoiteviittoja ei ole, mutta navigaattorin pitäisi tunnistaa).
Paljakanmäen luolalle johtava tie alkaa kohdasta Pilpan tie 50. Jos luolan ottaa kierrokseen mukaan, reitti pitenee 3 kilometriä.
Autolla tai pyörällä Pilppaan pääsee Pölläkäntien (Heinävesi-Enonkoski-tie) kautta eli itäsuunnasta. Pölläkäntieltä reitin alkuun on 5 kilometriä.
(HUOM! Pilppaan pääsee myös länsisuunnasta, mutta tuolloin perille ei pääse ilman venettä, koska koski ja kanava jäävät väliin. Maata pitkin matka itärannalta länsirannalle on noin 50 kilometriä.)
Toinen mahdollinen tapa on tulla Heinäveden reittiä Pilpan kanavalle veneellä ja pyöräillä tai kävellä kanavalta. Kanavalta on reitin alkuun 2,2 kilometriä. Tuolloin reitin varrelle sattuu myös Vieruvuoren kalliomaalaus.
Kävelyosuudet ja maasto kohteissa
Kaikki kohteet ovat suhteellisen lähellä tietä. Koiralammen kalliomaalaukselle on tieltä noin 200 metriä. Maasto on suhteellisen haastava, sillä mäen harjalle pitää kiivetä varsin jyrkkää rinnettä. Korkeusero on noin 20 metriä.
Pilpan käräjäkivet ovat noin 400 metrin päässä tiestä Koloveden kansallispuiston puolella. Kiville johtaa varsin selvästi erottuva polku, ja reittiä on myös merkitty nauhoin. Myös Pilpan Alttarikivi sattuu tämän reitin varrelle. Maasto on koko matkan suhteellisen helppoa, pääasiassa tasaista mäntymetsää ja kalliolakia.
Otavaa muistuttavat siirtolohkareet ovat mäen laella tien itäpuolella aivan tien vieressä. Myös Kolmiyhteisen jalkakivet ovat kumpikin noin 20 metrin päässä tiestä, samoin kuin Paljakanmäen luola.
Kytöjoki
Ajoneuvo: auto, pyörä
Kytöjoen alueella on paljon nähtävää pienellä alueella: tafonit, kaksi luolaa, kalliomaalaus ja Hiekkaniemen asuinpaikat ja pyyntikuopat. Kohteet on hyvin helppo saavuttaa pyörällä tai autolla, sillä ne kaikki sattuvat parin kilometrin mittaiselle suoralle reitille, joka kulkee molemmin puolin Sarvikummuntietä. Ajoreitti päästä päähän on noin 2,3 kilometriä.
Reitti poikkeaa Sarvikummuntieltä osoitteessa Sarvikummuntie 139. Paikka on helppo tunnistaa myös ilman navigaattoria, sillä Kytöjoki on Heinäveden ja Liperin rajajoki. Kaikki kohteet ovat siis Heinäveden puolella aivan lähellä rajaa.
Tästä kohti lähtee tie molempiin suuntiin, ja molempien varressa on kohteita. Sarvikummuntieltä on Muinaisseuran laittamat viitat kohteisiin ja kaikki mehiläiskennotafonia lukuun ottamatta on opastettu.
Kävelyosuudet ja maasto kohteissa
Kohteet ovat enimmäkseen helposti saavutettavissa. Hiekkaniemen asuinpaikoille johtaa parkkipaikalta noin 300 metriä pitkä polku, joka kulkee pitkin ajouraa.
Jos haluaa nähdä pyyntikuopat, on syytä varautua kahlaamaan tai hankkimaan vene, sillä kuopat ovat niemen pään vieressä sijaitsevassa saaressa. Erottava salmi on suhteellisen matala ja vain 20 metriä leveä, joten matalan veden aikaan saareen voi kävellä jopa saappailla ja muulloin käärimällä lahkeet riittävän ylös. Saappaat voi muuten olla hyvä pitää jalassa, sillä paikallisten mukaan Hiekkaniemessä on paljon kyitä.
Kytöjoen luola on aivan tien vieressä.
Kytöjoen kalliomaalaukselle tulee matkaa noin 350 metriä, ja maasto on suhteellisen Tieltä lähtiessä alkumatka on hakkuuaukeaa, minkä on louhikkoista metsää. Tämän lisäksi matkalla on myös pieni suon ylitys. Märimmän kohdan yli on vedetty ohuet pitkospuut, mutta tasapainon pitäminen voi vaatia kävelysauvoja.
Kytöjoen tafoni on noin 50 metrin päässä tiestä, ja sille pääsee epätasaista metsäautouraa pitkin.
Mehiläiskennotafonille on matkaa tieltä noin sata metriä, ja maasto on louhikkoista ja puskittunutta.
Kermajärven lapinrauniot
Ajoneuvo: kanootti, soutuvene, moottorivene, purjevene
Kermajärven saarista on virallisesti löydetty viisi pronssikautista röykkiöhautaa eli lapinrauniota. Ne ovat kaikki näkemisen arvoisia sekä muinais- että luontokohteina.
Lapinraunioista kaikki sattuvat mukavasti Heinäveden reitin lähelle tai sen varteen. Niistä näyttävimmät eli valtakunnallisesti merkittäviksi luokitellut Hoikansaari ja Linjasaari poikkeavat hivenen suoralta laivareitiltä, mutta isolla veneellä niihin pääsee turvallisesti koukkaamalla Kermanselän puolelta ja pienellä veneellä Syrjäsaaren taitse suojaisaa maisemareittiä pitkin.
Kivikkoiset rannat asettavat haasteita rantautumiselle, eikä kaikkiin pääse isolla veneellä. Hoikansaaren länsipäässä on kuitenkin jyrkkä kallioranta, johon on rantauduttu jopa purjeveneellä. Silloin tosin joutuu kävelemään saaren halki noin 700 metriä. Maasto matkalla on kuitenkin varsin helppoa, sammaleista havumetsää.
Hoikansaaressa on varsin jyrkkä rantakallio myös itäpään eteläpuolella lähellä lapinrauniota, ja siihen pääsee tyynellä jopa matkaveneellä. Tuulisella säällä pienellä veneellä pääsee helposti rantautumaan suojaiselle pohjoisrannalle.
Lapinraunioiden lisäksi Heinäveden reitin tuntumassa on myös Vasarasaari, jonka retkisatamassa on mystisiä, mahdollisesti ihmisen muokkaamia kivipöytiä.
Kohteita ei ole merkitty maastoon mitenkään, koska opasteiden laittamiseen ei saatu Metsähallituksen lupaa.
Pistokeikkatärppejä
Humalniemi
Humalniemi on mielenkiintoinen, koska samassa niemessä on sekä kalliomaalaus voimakkaine kaikuineen että legendaarinen Jumppasen luola.
Humalniemi on Iso-Vihtarin etelärannalla, ja sinne voi ajaa autolla tai pyörällä sekä Savonrannan että Enonkosken tieltä. Reitti Humalniemeen on monen käännöksen ja mutkan takana, joten kannattaa varata matkaan kartta tai navigaattori. Viime mainittu neuvoo kyllä perille, kun asettaa osoitteeksi Humalniemi tai Humalniementie.
Kalliomaalaus on aivan tien vieressä. Jumppasen luola on noin 100 metrin päässä tiestä ja maasto matkalla sinne on helppokulkuista, harvaa, osin hakattua mäntymetsää. Itse luolaan meneminen vaatii notkeita jalkoja ja varovaisuutta, mutta jos ei tee mieli seikkailla, voi vaikka ihailla kalliolta upeaa Iso-Vihtaria ja vastapäistä Pukkisaarta.
Perillä Humalniemessä on Muinaisseuran asettamat viitat ja QR-koodit.
Kerivuori
Kerivuori on hämmästyttävä paikka viitoittamattomien teiden päässä. Sen löytäminen vaatii vähän vaivannäköä, mutta näyttävä luola, massiivinen kalliojyrkänne ja reitin varrelle jäävä pieni joki kyllä palkitsevat vaivannäön.
Kerivuorelle on useita eri reittejä monen soratien kautta. Valittavina on varsin hyväkuntoisia viitoittamattomia teitä ja myös ruohottuneita metsäautouria. Kerivuorelle vievä kääntyy Haverintieltä itään kohdasta, joka jää osoitteiden Haverintie 35 ja 38 väliin (osoitekylttiä ei ole, mutta navigaattorin pitäisi tunnistaa). Kun tietä ajaa noin 650 metriä, tulee mutkaan, jossa on jyrkkä alamäki ja oikealla levike. Levikkeellä on Muinaisseuran opaskyltti. Siitä eteenpäin on nauhoin merkitty reitti.
Levikkeeltä on luolalle noin 200 metriä. Reitti on varsin haastava, ja kannattaa ottaa kävelysauvat, jos sellaiset on. Alkumatka on hakkuuaukeaa ja louhikkoista kosteikkoa, minkä jälkeen on pienen joen ylitys. Tästä eteenpäin maasto on ensin suhteellisen tiheää metsää ja sen jälkeen louhikkoista, vanhaa havumetsää.
Polvijärven särkät
Heinäveden länsilaidalla on Polvijärven rantaan rajautuva kaunis harjualue. Varsinaisia muinaislöytöjä alueelta ei ole tehty lukuun ottamatta harjun korkeimmalla kohdalla lepäävää siirtolohkaretta, joka sijaintinsa puolesta antaa hyvän syyn olettaa, että on ikiaikainen uhrikivi.
Polvijärven seudulla kannattaa kuitenkin poiketa vaikka ohimennen Heinäveden ja Varkauden väliä ajaessa. Polvijärven seudulle päätyy, kun kääntyy Rummukkalassa Varkaudentieltä Syrjäntielle. Kun jatkaa matkaa kääntymättä 4,5 kilometriä, tulee harjualueen päähän. Siitä pari kilometriä eteenpäin on yksi Heinäveden kauneimmista maantieosuuksista, kun tie kulkee toista kilometriä viistäen Polvijärven rantaviivaa.
Jos haluaa käydä ihmettelemässä harjualuetta tai vaikka potentiaalista uhrikiveä, suorin reitti on Polvijärven pohjoispään kohdalla olevasta tukkirekan kääntöpaikalta. Lenkki kääntyy Syrjäntieltä itään kohdassa Syrjäntie 65 (osoitekylttiä ei ole, mutta navigaattorin pitäisi tunnistaa).
Kun ajaa kääntöpaikalle, harjun korkein kohta näkyy sadan metrin päässä. Sinne vievä maasto on tasaista mäntykangasta, ja ainoa haaste on jyrkkä rinne.
Jos kiipeää harjulle ja puhtia riittää, kannattaa käydä katsomassa myös harjun taakse jäävä nimetön lampi. Kun Suomen ympäristökeskus suunnitteli vuonna 1995 pienvesien suojeluohjelmaa, kyseinen lampi luokiteltiin yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä pienvesikohteista. Suojeluohjelma ei lopulta toteutunut, mutta lampi on onneksi ennallaan ja ehdottomasti näkemisen arvoinen.
Takunniemen jalkakivi
Takunniemen jalkakivi on parin kilometrin päässä Karviosta ja helposti saavutettavissa sekä autolla että pyörällä. Se on piipahtamisen arvoinen, sillä se on yksi Heinäveden näyttävimmistä jalkakivistä.
Jalkakivelle pääsee, kun kääntyy valtatie 23:lta Takunniementielle ja siitä noin 300 metrin päässä oikealle erkanevalle metsäautotielle. Kyseisellä uralla on heti alussa jyrkkä mäki, joten liukkaalla kelillä voi olla turvallisinta jättää auto risteykseen. Toisaalta, jos pääsee mäen ylös, ei tarvitse pelätä peruuttamista, sillä tie liittyy uudestaan Takunniementiehen muutaman sadan metrin päässä.
Jyrkän rinteen jälkeen mäen laella lähtee tieltä polku, joka johtaa metsäkoneen uralle. Kun uraa seuraa parisataa metriä, tulee jalkakiven luo. Reitti on myös merkitty nauhoin. Reitin maasto on suhteellisen helppo, joskin metsäkoneen ura on epätasainen.
