Ryöskän tupa

 

Etelä-Heinävedellä, Heinäveden reitin varrella, Loikansalmen rannalla on luola nimeltä Ryöskän tupa. Tarinan mukaan se on ollut legendaarisen ihmispirun, Ryöskän asuinpaikka.  

Ryöskä-Kontiinen

Ryöskän elämänvaiheista on niin monta versiota kuin on kertojaakin.

Geologi, tarinaperinteen kerääjä Aimo Kejonen on kuullut Ryöskän synnystä version, jossa Ryöskä ilmestyy Konttisen (tai Kontiisen) perheeseen. Konttiset olivat Vaaluvirralla nuotalla, kun metsästä kuului jankuttava ääni: “Heitänkö mä? Heitänkö mä?”
 

Lopulta perheen isä vastasi: “No heitä, jos on heitettävää!”, ja sillä hetkellä nuotan päälle putosi poikalapsi.
 

Lapsesta tuli Konttisen perheen jäsen ja hänestä varttui iso, väkevä, karvainen ja pahatapainen. Poika jahtasi tyttöjä, kiusasi veljiään ja hätisti karjaa. Viimein, kun poika tuli rippikouluikään, hänet häädettiin metsään ja hän muutti asumaan Loikansalmen varrelle luolaan, joka tunnetaan nykyään nimellä Ryöskän tupa. Luolastaan käsin Ryöskä terrorisoi lähiseutua ja ryösteli ohi matkaavia veneitä. 
 

Kerran yksi venekunta kuitenkin uhmasi Ryöskää puhutellen tätä piruksi ja sanoen, ettei tämä mahtaisi heille mitään, koska he olivat kristittyjä. Tästä vihastuneena Ryöskä heitti venettä kohti kivenlohkareen. Kivi lensi kuitenkin ohi, otti vedestä kimmokkeen ja lensi parin kilometrin päähän rinteeseen, missä se on Loikansaaressa edelleen. Kivi tunnetaan nykyään nimellä Ryöskän pöytä.
 

Kohtalona hopealuoti

Lopulta lähiseudun asukkaat kyllästyivät Ryöskän tekoihin, ja yrittivät ampua tätä. Tavallinen luoti ei Ryöskään tehonnut, ja joku tiesi, että tätä oli ammuttava hopealuodilla. Jotta tämä olisi mahdollista, tehtiin Ryöskää vastaan salaliitto.

Loikansalmen varrella sijaitsevassa Pohjantaipaleen kartanossa järjestettiin häät, ja Ryöskä tuli odotetusti vieraaksi. Istumapaikat järjestettiin niin, että Ryöskän piti istua paikalle, jonka kohdalla oli seinässä reikä. Kun Ryöskä oli paikallaan, häntä ammuttiin seinän läpi hopealuodilla. 

Ryöskä haavoittui kuolettavasti, mutta yritti vielä huutaa isää avukseen. Uunin hormista kuului kuitenkin vastaus:

 

“En minä pääse, kun on hormi kolmella lukolla kiinni.” 
 

Uunin hormi oli siunattu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen niin, ettei paholaisella ollut huoneeseen asiaa. 
Viimeisillä voimillaan Ryöskä hyppäsi läpi katon, ja kun vieraat katsoivat ulos, siellä oli enää rikinkatkuinen pilvi. Vaihtoehtoisen version mukaan Ryöskä otti karhun hahmon ja katosi metsään. 
 

Myös tosipohjaa

Vaikka Ryöskän tarina on muovautunut moneen muotoon, taustalla lienee todellinen henkilö, joka on elänyt 1600-luvulla tai 1700-luvun alussa.

Ensimmäinen viittaus Ryöskään on jo vuodelta 1773 Eric Tuneldin teoksessa Geographie Öfver Konungariket Swerige Samt Därunder hörande Länder. 
 

Ryöskä esiintyy myös Elias Lönnrotin aikalaisen K. A. Gottlundin keräämissä tarinoissa, ja kattavin kuvaus on Kalevala-seuran vuosikirjassa 23–24 kansatieteilijä Jouko Hautalan kirjoittamassa tutkielmassa Tarinat Heinäveden paholaisihmisestä (1943–44).
 

Vuosien varrella Ryöskä on tunnettu monella nimellä, ja Heinävedellä tämän sukulaisuudesta ovat kilpailleet ainakin Konttiset ja Lyytikäiset. Perttu Immosen Suomen rahvaan historiassa (2011) puolestaan kerrotaan, kuinka 1700-luvulla emäseurakunta Rantasalmen papit olivat haluttomia tulemaan Heinävedelle. Yksi syy oli kuohuvat kosket, joihin oli vuosisadan alussa hukkunut kaksi kappalaispappia. Merkittävä syy oli myös “Ryöskä-Vänttinen” – “pelätty rosvo, noita ja puolipiru, joka asui erään kapean salmen rantajyrkänteellä ja viskoi ohi lipuvia veneitä suurilla kivillä."
​

Videot

Heinäveden pyhät paikat: Ryöskän tupa

​